Ajatus sijaisperheenä toimimisesta alkoi kypsyä päässäni, kävimme keskusteluja mieheni kanssa ja se ei enää tuntunut niin mahdottomalta ajatukselta. Soittelin sitten PeLaan ja lupasivat lähettää esitteitä postitse, heillä ei kuitenkaan ollut Pride-koulutusta täällä vaan hieman kauempana. Välimatka tuotti siis hieman ongelmia, kuinka se järjestyisi.
Kuulin sitten tuttavalta, että kaupunki järjestäisi kyseisen koulutuksen ja niin otin sinne yhteyttä. Pääsimme mukaan tähän kaupungin järjestämään koulutukseen.

Pride-koulutus oli kyllä erittäin hyvä, sen voisi käydä jokainen joka omaakin lasta suunnittelee. Tehtävien avulla tuli käytyä koko oma elämä läpi, pohdittua kuinka mikäkin tapahtuma vaikuttaa. Millaiset ajatukset on lasten kasvatuksesta ja ennen kaikkea, ne tuli käytyä läpi sen puolison kanssa. Monena iltana niitä tuli pohdittua yhdessä ja oli mukava huomata, että oltiin samaa mieltä asioista.
Koulutuksessa annettiin myös hyviä näkökulmia siitä, miten sijoitettu lapsi asiat kokee ja näkee. Se oli melko herättävää...

Loppuarvioinnissa meidät hyväksyttiin sijaisperheeksi, mutta ilmoitimme heti jäävämme tauolle. Olin raskaana, joten tämä asia sai siirtyä myöhempään. Meille tarjottiin kuitenkin tukiperheenä toimimista ja meillä alkoikin käydä sisarukset. Kerran kuukaudessa nämä sisarukset viettivät meillä viikonlopun, ne olikin oikeita touhuviikonloppuja. Itseasiassa nämä sisarukset käyvät meillä yhä.